Kun Ismo Karhu lähti nuoruudessaan onkimaan purotaimenia eli tammukoita, iloa ei kestänyt pitkään. Sade muutti puron hetkessä likaiseksi eikä kala käynyt enää syöttiin. Likaiselle värille oli syynsä: ojitus. Sade syöksi hienojakoista maata ojituksista liikkeelle, ja aina puroihin asti. Karhu juoksi kilpajuoksua ojituksen kanssa. Aina kun hän löysi sopivan kalastuspuron, hän ehtii kalastaa siinä vain hetken aikaa ennen kuin ojittajat tuhosivat sen. Tehtiinkö tammukoiden suojelemiseksi tarpeeksi? Onko lajilla tulevaisuutta Suomessa? Tammukkapuro on Ismo Karhun omakohtainen teos kalastuksesta ja luonnonsuojelusta. Sagan ympäristökirjat ovat monipuolisia puheenvuoroja ilmastosta, ympäristöstä ja luonnosta.
