Rutto Euroopassa

Munkki Gherardo oli vuoden 1348 lopulla yksin eteläranskalaisessa luostarissa, jonka hän vuotta aiemmin oli jakanut priorin ja 34 munkkiveljen kanssa. Siellä, kuten useimmissa luostareissa, munkit hoitivat sairaita ja kuolevia sääntöjensä mukaan. Siksi he olivat erityisen alttiita herkästi tarttuvalle rutolle, joka vuonna 1347 tuli Eurooppaan italialaisten kauppalaivojen mukana. Ennen ruton tuloa Euroopassa eli noin 75 miljoonaa asukasta. Viiden vuoden kuluttua luku oli enää 40 miljoonaa. Lähes puolet väestöstä kuoli. Luostarit ja kylät jäivät tyhjilleen, pellot hylättiin, ja työvoimasta oli pulaa.
Kuitenkin paikoin, kuten Italian rikkaissa kaupunkivaltioissa, ruttoa seurasi nousukausi. Yhtäkkiä ruokaa riitti kaikille, ja työvoimapula merkitsi korkeampia palkkoja ja teknistä edistystä. Lisäksi Jumalan palvelijoiden voimattomuus mustan surman edessä vapautti ihmiset uskonnon ikeestä antaen tilaa uusille ajatuksille, joiden keskiössä oli ihminen itse.